background image
76
TYÖVÄENTUTKIMUS 2008
Den brutna vita fronten
Inbördeskriget i Finland lämnade djupa spår i
samhället. Den försoningspolitik som fördes
med Agrarförbundet i spetsen sågs inte med
blida ögon inom högerpartierna Finska par-
tiet och Svenska folkpartiet. Fångproblemet
var en akut fråga sommaren 1918 och inom
centerpartierna insåg man att problemet måste
lösas. Man förespråkade amnesti för de röda
fångarna. Detta var en mycket känslig fråga
för både Finska partiet och för Svenska folk-
partiet som ansåg att amnestiförslagen var
förkastliga och farliga för samhället. Under
Finlands första år beviljades amnesti etappvis
och varje ny amnesti medförde svåra för-
handlingar och debatter. För centerpartierna
blev amnestiförslagen efterhand allt svårare
då de kvarvarande fångarna bestod av allt
värre förbrytare.
I min pro gradu -avhandling undersökte
jag Svenska folkpartiets ställning i amnesti-
frågan i förhållande till de övriga borgerliga
partierna under åren 1918­1921. Fokus låg
på hur partiets ståndpunkt förändrades över
tid. Jag utgick ifrån hypotesen att Svenska
folkpartiet var det mest amnestikritiska partiet.
Partiet motsatte sig amnesti mycket strängt
genom hela tidsperioden och de svenska
politikerna var till största delen, med några
undantag eniga. Jag kunde dra slutsatsen att
hypotesen stämde men att Svenska folk-
partiet i sitt motstånd tätt följdes av Finska
partiet, senare Samlingspartiet.
Andrea Hagström
Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Den
brutna vita fronten. Svenska folkpartiet och de
borgerliga partierna i amnestifrågan 1918­1921.
Åbo Akademi, Nordisk historia, 2007.
"Kumpaa se Vuojalainen
tahtoo, kunkkua
vai risitenttiä?"
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani poliittis-
ta pilalehdistöä ja sen reagointia Suomen val-
tiomuotokysymykseen vuosina 1918­1919.
Pilalehtien toimintakenttä oli tuolloin räis-
kyvä ja vilkas: valtiollinen itsenäisyys avasi
niille entistä avoimemman mielipidefoorumin,
jota käyttämään perustettiin lukuisa joukko
julkaisuja. Pilakuvien maailma oli yleisil-
meeltään kevään 1918 jälkeen monarkistinen,
ja pilalehtien mukaan Suomesta olisi voinut
tulla tasavalta, monarkia, pakotettu tasavalta
ja jälleen monarkia Mannerheimin johdolla.
Olosuhteiden muuttuessa myös pilalehtien
mielipiteet vaihtuivat nopeasti.
Suuria valtiomuotokysymykseen liittynei-
tä teemoja pilalehdistössä olivat hallitsijaky-
symyksen sitominen järjestysvaltakysymyk-
seen sekä kysymyksen etäisyys tavallisten kan-
salaisten arjesta. Monarkian nähtiin tuovan
ratkaisun myös moneen sisäpoliittiseen on-
gelmaan.
Aluksi lehdet seurailivat asevoimien mie-
lipidettä ja vasta yhteiskunnallisen tilanteen
vakiinnuttua niissä näkyi merkkejä kuningas-
kuumeesta. Kuninkaan kannatus kasvoi kohti
varsinaista kuninkaanvaalia ja pilalehtien olikin
vaikea hyväksyä maailmantilanteen kääntymi-
sestä johtuvaa kuningashankkeen kariutumis-
ta.
Kuningashankkeen kadotessa asialistalta
presidentillinen valtiomuoto ilmestyi nopeasti
piirroskuvastoon, vaikka vielä äsken oli es-
toitta naureskeltu tasavaltalaisuudelle. Pila-
lehtien muisti oli lyhyt ja siirtyminen tasaval-
lan kannattajaksi kävi nopeasti monarkian
edellytysten romahdettua.
Liisa Kosonen
Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan "Kum-
paa se Vuojalainen tahtoo, kunkkua vai risitenttiä?"
Suomen valtiomuotokysymys poliittisissa pilaku-
vissa 1918­1919. Helsingin yliopisto, yhteiskunta-
historian laitos, poliittinen historia, 2008.